Etenkin pääkaupunkiseudulla kaupunkien ja kuntien rakennuspolitiikka saattaa aiheuttaa tilanteita, missä kiinteistön osan ja siihen kuuluvan rakennusoikeuden ostamiselle ja käyttämiselle löytyy kysyntää, mutta rakennusviranomaiset eivät suostu jakamaan rakennuspaikkaa osiin. Tällaisissa tapauksissa sopimus kiinteistön hallinnan jakamisesta, eli hallinnanjakosopimus, tarjoaa tehokkaita ja joustavia keinoja muodostaa kiinteistöstä myytävän ja rakennuskelpoisen osan.
Järjestelyssä luodaan yhteisomistus kiinteistöön siten, että osapuolet omistavat tietyn määräosan kiinteistöstä, esim. 1/2 tai 2/5. Ilman osapuolten välistä sopimusta yhteisomistus kohdistuu koko kiinteistöön, eli kumpikaan ei omista tiettyä osaa kiinteistöstä. Hallinnanjakosopimuksen tarkoitus on siten osapuolten kesken sopia siitä, kenellä on oikeus hallita tiettyä osaa kiinteistöstä. Käytännössä kiinteistö jaetaan siten osiin piirtämällä rajoja sopimukseen liitettävään karttaan. Sopimuksen myötä määräosan omistaja tietää, mihin maa-alueeseen hänen omistusosuus kohdistuu. Osapuoli voi siten myydä alueensa (kiinteistön määräosansa) edelleen, jolloin myös ostaja hallinnanjakosopimuksen myötä tietää, minkä osan kiinteistöstä hän ostaa.
Hallinnanjakosopimuksessa on syytä sopia ainakin seuraavista seikoista:
- Osapuolten hallinta-alueiden ja mahdollisten yhteisten alueiden rajat (karttaliite).
- Kiinteistön rakennusoikeuden jakaminen alueiden kesken ja niiden käyttäminen.
- Vastuu hallinta-alueiden ja yhteisalueiden kustannuksista.
- Oikeus hallinta-alueiden ja yhteisalueiden tuottoon.
- Sopimuksen voimassaolo ja irtisanomistapa.
Hallinnanjakosopimus kannattaa kirjata maanmittauslaitoksen rekisteriin, jolloin se sitoo aina myös määräosan uutta omistajaa.
